perjantai 23. marraskuuta 2012
Kuinka iloinen sitä onkaan!
Kun sen kaikkein isoimman pieneen pyhiinvaellukseen liittyvän työn saa tehtyä, se on niin hieno juttu ettei mitään tietoakaan! Oli sitä aika iloinen torstaina kirjastosta lähtiessä, kun huomasi, että on saanut tehtyä sen, minkä on luvannut. Sunnuntaina onkin sitten vaan pieni työmäärä, ei mitään huikean suurta. Mutta mieli on korkealla, nyt jaksaa vielä painaa. Kuoroharjoituskin meni ihan mukavasti, senkin jaksoi ihan hienosti. Laulaminen on minulle tosi hieno juttu, kyllä sitä jaksaa!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti