Iloinen lausuntapiirin joulujuhla!

Kyllä se sitä oli! Kaikki olivat tuoneet vähän jotain, mun kanapeet tekivät aika hyvin kauppansa. Kyllä niitä jäikin, mutta olin kyllä varautunut siihenkin. Sammutamme valot luokasta, ohjaajan kynttilä kiertää joukossamme. Kierros alkaa minusta, siirtelen ajatukset suntioille, samalla toivotan myös kanssalausujille hyvää joulua. On mukavaa, kun voin toivottaa niin monelle ihmiselle hyvää joulua. Tänään on mukavaa toivottaa hyvää joulua kaikille!

Iloisia nyyttärivalmisteluja

Lausuntapiirin nyyttäreitä olen tässä valmistelemassa, se on tosi mukavaa. Kun meitä on niin monta, niin äkkiäkö me saadaan nyyttäritarjoilut kasaan! Tänään jo tiedän, ketä ajattelen ohjaajamme kynttilän tullessa kohdalleni. Ajattelen ystävääni Jania, joka valmistuu suntioksi. On ihan sopivaa, kun aina olen jotain ystävää ajatellut. Aamulla haen suklaata ja pikkuleipiä, luulen, että mun lausuntaystäväni pitävät siitä. Veikkaan, että suklaata on aika paljon, koska niin monet tuovat sitä. En varmaankaan ole ainoa, joka sitä tuo. Tänään on mukava juhlistaa viimeistä syyskauden lausuntakertaa, kaikki ovat koolla. Varmasti suunnittelemme matineaa jo nyt, mulla tahtoo olla pulmana se, että runot eivät löydy ihan heti. Hienoa on, siitä olen varma!

Kansalaisopisto loppusuoralla

Juuri näin se menee, tässä kohtaa jo alkavat kaikki kansalaisopiston jutut olla loppusuoralla. Eikä tavallinen koulukaan ole kovin kauaa. Tänään olin huomaavinani, että kyllä nyt on jouluvaloja kaikkialla! Annika tien toiselta puolelta on valaissut omenapuun kauniisti, lisäksi kyntteliköt olivat ilmestyneet olkkarin ja keittiön ikkunoille. Se vaan oli niin kaunista, en muista, milloin olisi ollut niin kaunista marraskuun loppuosalla. Tänään on mahtavaa, joulua odotellessa! Tänään huomaan taas senkin, että vaikka virheilmoitus on, ei se mua haittaa!

Niin mukavaa!

Oli koko sunnuntai, nyt toivon tästä maanantaista ihan samanlaista päivää. Pieni pyhiinvaellus oli tosi hieno, kyllä Ritva oli nähnyt suorastaan mahottoman vaivan taideteosta tehdessään! Aivan uskomatonta, muistan kyllä, millaista sitä oli ollut kuunnella suunnittelupalaverin aikana! Illalla huomasin tehneeni aikamoisen päivän, kymmentä tuntia näytti pyhiinvaelluksen loppuvaiheessa. Kotimatkalle oli mukava lähteä, kun olin laittanut heijastinliivin päälle, myös suntiot toivottavat minulle turvallista matkaa. Taivaltaessani kotiin toivon, että uudesta viikosta ja heti ensimmäisestä päivästä tulisi hyvä, en tosin tiedä, mitä viikon aikana edestäni löytyy, mutta toivottavasti jotain mukavaa!

Iloinen sunnuntai

On tää varmasti sitä, tiedän sen jo nyt. Olen iloinen onnistuvasta pienestä pyhiinvaelluksesta, se osuu kohdalleni tänään. On niin helppo mennä, kun osan hommista on saanut jo viikolla tehtyä, nyt on enää se  kirkossa tehtävä osa. Saan sen kyllä menemään, kun en hosu niin kovasti, ei tollasta hommaa tehdessä oikein voi hosua. Luottavainen olen, että se menee hyvin, tiedän sen jo nyt. Mutta ikinä ei ole liian luottavainen,tää on tosi mukavaa!

Mahtavaa fiilistä

Aamun edetessä mieli on parantunut, hyvin nukutun yön jälkeen on hienoa aloittaa uusi päivä. Viikonloppuhan tässä on, se hurahtaa todella äkkiä, jopa niin, että ei oikein meinaa kunnolla tahdissa pysyä! Sunnuntai on todella kiireinen, osa siitä menee pipliajuhlassa Perttelissä ja toinen osa pienessä pyhiinvaelluksessa. Ne molemmat ovat todella mukavia! Varsinkin pieni pyhiinvaellus, se on tosi mukava, sen tiedän jo päivän tässä kohtaa! Mutta nyt vaan iloitaan, nautitaan, tää on tätä!

Kuinka iloinen sitä onkaan!

Kun sen kaikkein isoimman pieneen pyhiinvaellukseen liittyvän työn saa tehtyä, se on niin hieno juttu ettei mitään tietoakaan! Oli sitä aika iloinen torstaina kirjastosta lähtiessä, kun huomasi, että on saanut tehtyä sen, minkä on luvannut. Sunnuntaina onkin sitten vaan pieni työmäärä, ei mitään huikean suurta. Mutta mieli on korkealla, nyt jaksaa vielä painaa. Kuoroharjoituskin meni ihan mukavasti, senkin jaksoi ihan hienosti. Laulaminen on minulle tosi hieno juttu, kyllä sitä jaksaa!

Kyllä on hieno tulossa!

No, tästä meidän pienestä pyhiinvaelluksesta ja tän päivän kuoroharjoituksesta, alueneuvosto on tulossa viiden jälkeen meidän harjoitusta kuuntelemaan. Olen niin iloinen siitä, että suunnittelupalaveri onnistui, toivottavasti myös pieni pyhiinvaellus onnistuu. Mullakin on valtava määrä työtä tulossa, kun mun pitää saada raamatunlauseet kirjoitettua, vaellusta ennen laitan kaikki rukouslaput ja kynät valmiiksi, rukousjakson lopussa kokoan laput ja vien ne rukoiltavaksi. Tänään on sellainen hyvän mielen päivä, jaksaa luottaa itseensä ja olla iloinen!

Tänään

Keskiviikko on paras päivä viikosta, koska silloin on lausuntapiiri. Tänään ennen sitä on pienen pyhiinvaelluksen suunnittelupalaveri, muistan, kun ekalla kerralla ei ehditty edes sitä pitää. Tosi mukavaa on ollu huomata se, että kyllä se seurakunta kantaa. Kantaa, vaikka olisi minkämoinen suru tai ilo. Tässä mun tädin miehen kuoleman aikoihin olen usein ajatellut, että mulle seurakunta on tosi tärkeä. Ja nyt, kun olen tässä vapaaehtoistyössä ollu, sekin on tuonut mulle paljon iloa. Tässä ja nyt, saan olla mukana, tavallisena seurakuntalaisena, kaikesta nautttien!

Kiirettä piti ja iloa oli matkassa!

No, kyllä, että saadaan kaikki kirkkokahvien tarvikkeet korjattua ennen kuin kaste alkaa. Mukavaa se oli, kun mukana sai olla, ei sitte ainakaan kukaan häätänyt pois. Haikein mielin kuuntelin, kun Ollin ja Karin nimet luettiin messun aikana, lämmöllä muistan molempia. Ennen kaikkea lämmin muisto tulee Ollin kohdalle, kyllä se menee myös sukulaismiehen kohdalle. Riitta-suntion kanssa vaihdoin muutaman sanan, hän kertoi, että perjantai oli tosi raskas. No, voin kyllä kuvitella sen, kun itsellänikin oli raskas päivä jo heti aamutuimaan kaupassa käydessä. Nyt se kaikki varmaan unohtuu ja surukin lievittyy, mutta lämpimät muistot elävät aina!

Onnea ja iloa

Kyllä sitä onnea ja iloa mahtuu surun keskellekin, vielä sitä jaksaa iloita. Tänään olen iloinnut siitä, että mulla on vuoro Cafe Uskelassa tänään, olokin on lauantaita parempi. Täytynee tossa viestitellä Janille, joka laittoi mut jäähylle loppuosaksi lauantaita. Mikä sen parempaa kuin kuunnella hyvää musiikkia, se sai mielen tosi hyväksi. Onnea on se, kun kaikki sujuu hyvin, kyllä mä ajattelen näin, että mä se olen tehnyt paljon ihmisiä iloiseksi, onneksi saan jatkaa sitä. Tänään on mahtavaa, kaikki on ihan hyvin!

Joulukortti ja hyvä mieli

Vaikka tilaisuus ei ihan paras mahdollinen ollutkaan, hyvä mieli siitä jäi. Ensimmäisen joulukortinkin sain perjantai-illan aikana tehtyä, se on menossa Halikkoon Veijo-suntiolle ja hänen vaimolleen. Kyllähän siinä joulukortteja tehdessäkin on sydän mukana ja on se hauskaa puuhaa, kun saa toiselle aikaan hyvän mielen. Tänään menen Halikon kirpputorille, samantien suunnittelen, millaisen joulukortin tekisin Janille, kun hänellekin on kortti suunnitteilla. Ei ehkä ihan samanlaista kuin Veijolle, mutta kuitenkin sen täytyy olla itse tehty. Mukavinta on, kun saa hyvälle mielelle, se on tärkeintä!

Pitkä päivä tulossa, mutta selvitään

Kun vaan siellä hautajaisissa muistaa toimia kaikkien ohjeiden mukaan, se on nyt sitten se kaikkein tärkein asia. Kyllä mä luulen, että mä pysytyn, vaikka just se on se kaikkein vaikein. Mulla on hyvä mieli kaikesta huolimatta, minkäs sille tekee, jos kaikki ei mene ihan kaikkien taiteen sääntöjen mukaan. Aina voi tietysti yrittää, mutta ei se siltikään mene. vaikka yrittäisi. Tänään olen onnellinen kuitenkin, vaikka ei menisikään hyvin, aina voin parantaa!

Onnea ja iloa

Kyllä tähänkin päivään on mahtunut onnea ja iloa, sen tiedän jo tässä kohtaa, kun aloittelen aamuani. Oikeastaan kahvinkeitto on aika mukavaa puuhaa, varsinkin, kun tietää oman rytminsä sopivan siihen niin hyvin. Aamulla tietää just tasan, mitä herätessä tekee, se on kyllä loistojuttu. Laulamistakin pääsee tänään harjoittelemaan, sekin on tosi mukavaa. Mielessäni muistan, miten hyvä ystävä nykyisten kotikirkkojeni suntio on ollut. Se on kans mukavaa!

Ikävä on!

On todellakin! En kyllä ihan heti muista, milloin olisin tuntenut yhtä kovaa ikävää, varsinkin tässä kohin, kun on menettänyt kaksi hyvin tärkeää ihmistä elämästään. Ennen kaikkea Olli-ystävän menetys on ollut kaikista kovin paikka, ne muistot ovat myös aina sydämessäni. Vieläkin voin sanoa, että ilman häntä en olisi koskaan oppinut kolehdinkeruuta, nyt se jo sujuu vanhasta tottumuksesta. Kyllähän sitä edelleenkin on suntion opissa ollut, varsinkin, kun Janin kanssa on touhunnut Halikon kirkossa, monenlaista sitä aina kerkiää, kun tekemisen iloa piisaa. Minua on ilahduttanut se, että heti messun jälkeen olen siirtynyt alttarikaiteen sisäpuolelle ja tyhjentänyt pikarit. Kyllä siinä melkoista matikkapäätä vaaditaan, kun pikarit täytyy laskea, hienosti se aina sujuu!

Olipa hieno lauantai ja sunnuntai

Aikaisin aamutuimaan yritän kuvata videota, mutta ei se oikein näyttänyt onnistuvan. Lauantai-iltana oli ilo kuunnella Muurlan kirkon kelloja radion ehtookelloina. Olin jo toista viikkoa ennen käynyt netistä katsomassa, että näin on, juuri sopivasti aluekappalaisen ja suntion nimipäivänä.  Oli niin mukavaa, kun sain nauttia ilosta, se oli mukavaa. Kyllä mä edelleenkin haluan, että ystäväni Miika pääsisi tutustumaan, millainen minun seurakuntani on, siinä on minunkin mukava toimia, vaikka onkin Asperger!

Kuvia Suomusjärveltä

Suomusjärven kirkko vuodelta 1849. Lumen ihmettelijöille: Suomusjärven kirkonseudulla oli tullut lunta tiistain ja keskiviikon välisenä yönä, varjoisimmista kohdista aurinko ei ollut ehtinyt kunnolla sulattaa sitä pois. 

Suomusjärven kirkon kellotapuli, joka on reilusti varsinaista kirkkorakennusta vanhempi. Kellotapuli on peräisin vuodelta 1751 ja sen on rakentanut Kettulan ratsutilallinen Jaakko Härkä.

Suomusjärven kirkon alttaritaulu, jossa kaksi osaa. Taulun kehys on ollut liian iso, joten maalari on joutunut maalaamaan alaosan. 

Maailma on iloinen, ei mustanmusta

Maailma on iloinen, ei se ole mustanmusta. Mummin maailma on niin mustanmusta, että ei ole pahemmasta väliä! Tulee heti sellainen olo, että ei minun maailmani voi olla tuollainen. Kaikki pessimistisyys on minulta ainakin pannassa, tulee olemaan aina. En minä halua olla mustassa maailmassa, minun maailmani on iloinen. Ei ole mitään syytä synkistellä ja olla huonolla tuulella, kyllä sitä voi aiheesta olla vihainen, mutta ei mitään sellaista, että koko ajan olisi. Iloisin fiiliksin mennään, nyt on mukava olla hyvällä mielellä. Maailma on iloinen, ei mustanmusta!

Ei hutsittaisi ollenkaan!

Alkaa sitä samaa rumbaa, joka on päivästä toiseen. Kahvinkeitto, vie mummille, lähde Huiskun kanssa lenkille. Mutta kun se Huiskun kanssa lenkkeileminen on tosi mukavaa, ei voi sanoa, ettei se olisi tylsää. Mutta jatkuva kieltäminen käy voimille, koko ajan pitää olla kieltämässä jotain. Kieltäminen on välillä ikävää, pakollista se on, jos ei halua Huiskun hyökkäävän kenenkään kimppuun. Kyllä siinä on mukaviakin juttuja, niitä on enemmistö!

Kirkolliskokous sydämellä

Juuri näin on ollut tänään, kun muistin katsoneeni Annikan Facebookin tilapäivitystä, Amanda oli purkanut matkalaukun ja äiti oli pakannut sen. Niin se aina silloin tällöin menee. Kukaan ei ole vielä huutanut kahvia, mutta sekin voi olla, jos kahvi vähänkään viivästyy. Rukoilen taas kirkolliskokouksen puolesta, se on nyt vähintä, mitä tässä kohtaa voin tehdä. Tää viikko on varmaankin kokonaisuudessaan sellainen, että kirkolliskokous on sydämelläni. Juuri näin mahtavaa on, hyvä niin!

Onnea ja iloa

Ihanaa, että olen saanut nauttia mukavasta viikonlopusta. Toivottavasti uusi viikko olisi yhtä hyvä kuin tämäkin. Tahtoisin, etten murehtisi niin paljoa, tahtoisin olla iloinen just tästä, mitä on. Olen iloinen, vaikka harmittaakin aina silloin tällöin. Mutta olen kyllä iloinen jo siinäkin kohtaa, kun aamu on. Tänään olen iloisessa fiiliksessä, toivoisin, että keväällä saisin Facebook-ystäväni Miikan mukaan pienelle pyhiinvaellukselle, hän sanoi, että tulisi mielellään sille mukaan. Tänään, nyt tässä, mahtavaa ja mukavaa!

Iloinen juttu!

 Kehitysvammaisten kirkkopyhä Perttelissä. Oli mukava huomata, miten toimeliaita kehitysvammaiset ovat. Mukana Salon seurakunnasta diakonian työalajohtaja ja alan nimikkopappi Kirsi Rantala, Perttelin alueen diakoniatyöntekijä Elise Joro ja kanttori Mika Särkijärvi sekä Varsinais-Suomen kehitysvammaistyöstä vastaava pappi Pertti Arola.