Kahdesta pahasta pienempi

Ymmärrän kyllä äitiä, kun hän ei oikein pidä noista Klexaneiden pistämisistä, mutta todettiin, että kahdesta pahasta voi ottaa sen pienemmän, veritulppa on aika kamala, jos sellainen kohdalle osuu. Mutta kun on laitettu sellainen kuuri, niin siinä on aika vähän vaihtoehtoja. Mut mahtavaa kuitenkin, kun on leikkaus onnistunut ja mahtavaa muutenkin. Oikein iloinen fiilis ja nyt se saa jatkua!

Huonosti varauduin!

Kyllä se oli niin huonoa varautumista siihen, ettei mun tarvi kolehtiin mennä. Martti sanoo mulle, että hän menee Pekan kanssa, no, mä olin tietysti tyytyväinen, kun sain ihan nauttia jumiksesta. Mutta olisi ollut hyvä, jos olisi sanonut ajoissa jo aamulla kirkkoon tullessa, etten olisi siinä kolehtivaiheessa odotellut turhaan sakastissa. Kuorolaiset lauloivat niin hienosti, että olisin toivonut vielä voivani olla siinä mukana. Lauloin mukana muutaman laulun, joita olin ollut itse laulamassa syyskaudella. Alttarilla ollessakin oli pakko katsella kuoroa, mahtavaa se oli!

Mahtavaa!!!!

En mennyt ollenkaan asioiden edelle, sehän nyt olisi vielä puuttunut, että asioiden edelle meneminen olisi jatkunut siihen asti, kunnes tieto olisi tullut. Mutta nyt alan varautua ensi viikkoon, se olikin tosi hyvä, että leikkauspäivä osui hiihtolomaan, ei juuri siihen viikkoon, jolloin harrastukset olisivat alkaneet loman jälkeen uudelleen. Tänään olen onnellinen, kun on kaikki ihan kohdillaan, mahtavaa! Iloisella mielellä saan taas mennä koko viikon ja nauttia!

Tänään

On aika kiireetön päivä, kun menen Salon kirkon tuomasmessuun. Kyllä mun ainakin puoltatoista tuntia ennen messun alkua pitää siellä olla, jos sattuu, että mulle on töitä messun aikana. Hauskinta on aina se, että kun jotain tekee, saa aina melkoisesti kehuja tehdessä. Minulla on mukavaa, kun tekee, olen ainakin hyödyksi. Iloa ja tekemisen meininkiä, sitä pitää olla. Nyt on mukava valmistautua, kun musiikki soi, se on vaan niin mukavaa!

Musiikkia ja mahtavaa

On tää niin mahtavaa, olla kotona tää loppuosa päivää, just tässä ja just nyt. Aamulla sitä huomaa lähtevänsä vaikka minne, nyt olen korvapuustin tuoksun keskellä, kun äiti alkoi leipoa, tässä nyt olen iloisena menossa kohti tuomasmessua. Tahtoisin sanoa, että ystävät ovat tärkeitä, myös silloin, kun heillä on jotain erityistä, kuten Martilla on tää ensimmäinen suntionäyttö. Ja mitä mä voin tehdä muuta kuin kannustaa ja tsempata kaikin mahdollisin käytettävissä olevin konstein. Ja olla mukana messussa, josta mulla on monien vuosien kokemus niin Halikossa kuin Salossakin. Tänään olen onnellinen, tässä ja nyt, se vaan on mahtavaa! Onneksi on sitä mahtavaa enemmänkin, kyllä tän jaksaa!

Aika jännittävä!

No, kyllä sitä voisi ihan näin kuvata tätä tulevan sunnuntain Tuomasmessua! Varsinkin, kun tietää ystävällä edessä olevan näytön, sitä sitte jännittää enemmän kuin osaa aavistaakaan. Martti itse ei keskiviikkona kovin paljoa jännittänyt, ei sitä ainakaan hänestä huomannut. Mieli korkealla ja laulaen saa mennä, nää Tuomasmessut ovat aina sellaisia hyviä juttuja. Enpä tiedä, miten mun käy, kun puolitoista tuntia laulaa yhteen menoon, vähän on kurkkukin ollut kipeänä. Ihan siinä ja tässä on ollut, että on jaksanut kauppareissutkin tehdä, se on ihan mukavaa. Olen niin iloinen siitä, että kaikki on hyvin, nyt vaan yrittää nauttia ja olla mukana, kannustaa ystävää onnistuvaan näyttöön!

Sunnuntai ja maannantai

Oli kyllä niin kerta kaikkiaan upea sunnuntai, kun ehti vaihtaa muutaman sanan suntio-oppilaan kanssa, no kyllä siinä oli moninkertainen siunaus matkassa, kun Kaarlo siunasi ensin alttarilla ja sen jälkeen vielä Martti siunasi kotimatkani. Miten onnellinen sitä olikaan siinä kohtaa! Tänään mulla on  Kaffemuki ja siitä olen tosi iloinen, kun sinne pääsen. Vaikka joskus kyllä senkin voisi jättää väliin, mutta nyt on kyllä sellainen tunne, ettei sitä voi jättää. En usko, että mun fiilikseni siitä mihinkään häviää, tää hyvä fiilis, mikä on ollut koko eilisen päivän. Miksi se häviäisi?

Hienoa työtä ja muuta iloa

Nuoret olivat taas kerran tehneet hienoa työtä. Muutaman vuoden tauon jälkeen oli tosi kiva käydä katsomassa nuorten tekemää draamaa, siispä Uskelan kirkkoon Orjalaivaa katsomaan. Miten hienoa olikaan, kun kuvatessa värivalot dramatisoivat oikein kunnolla! En kyllä muista, että olisin mitään niin hienoa nähnyt. Kirkon eteisessä mua palelsi oikein kunnolla, Martti ihmetteli, miten voi olla mahdollista, että taas kerran käteni olivat jäässä. No, siihen oli osuutensa silläkin, että valokuvasin kirkkoa ennen messun alkua. Martin kädet olivat huomattavasti omiani lämpimämmät, sen kyllä huomasin heti. Mutta mukavaa oli seurata nuorten draamaa, se oli ihan yliveto!

Onnellinen helmikuu

Ihana helmikuu, kyllä toi kuukauden vaihto on sujunut niin nopsaan, kun äiti vaihtoi omaansa kuukauden jo torstaina, kävin minäkin jo vaihtamassa omaan kalenteriini. Angelniemen kirkko vaihtui Martti-pastorin toiseen kirkkoon, jossa työskentelee. Minulla oli niin mahtavaa, kun kurkkasin ikkunasta, keli on mitä mahtavin! Jaksaa taas fiilistellä tätä päivää, se on tosi mukavaa!