Sunnuntai ja maannantai

Oli kyllä niin kerta kaikkiaan upea sunnuntai, kun ehti vaihtaa muutaman sanan suntio-oppilaan kanssa, no kyllä siinä oli moninkertainen siunaus matkassa, kun Kaarlo siunasi ensin alttarilla ja sen jälkeen vielä Martti siunasi kotimatkani. Miten onnellinen sitä olikaan siinä kohtaa! Tänään mulla on  Kaffemuki ja siitä olen tosi iloinen, kun sinne pääsen. Vaikka joskus kyllä senkin voisi jättää väliin, mutta nyt on kyllä sellainen tunne, ettei sitä voi jättää. En usko, että mun fiilikseni siitä mihinkään häviää, tää hyvä fiilis, mikä on ollut koko eilisen päivän. Miksi se häviäisi?