Selvittiin tuostakin pelkällä säikähdyksellä!

Nimittäin siitä, että etsin sunnuntai-iltana tuomasmessun jälkeen ja vielä tänäänkin Kaffemukin aikana mun kuorokansiotani. Suntiot etsivät sitä kanssani, Riitta soittaa kuoronjohtajalleni Kaisalle, joka on sitte ottanut sen mukaansa. Ja olin jo paniikissa, että entä, jos en saakaan kauneimpia joululauluja laulettua omasta kansiostani, mutta ei se hätä sitten ollut tämännäköinen, ilmeisesti Kaisa on ajatellut sen niin, ettei kukaan muu vie sitä. Sittenhän se paniikki olisi ollut aikamoinen, jos joku muu olisi sen ottanut. Ihan hyvä niin! Odottelen nyt sitten sitä, että koska pääsen Annikan ja Juhan luokse kyläilemään. Tänään olen tosi iloinen, kun saan laulaa hyvällä mielellä, se on melkein mahtavinta tässä kaikessa. Tänään olen selvinnyt pelkällä säikähdyksellä paniikista!