Joskus...

On mukava seurata, kun äiti on tulossa sängyn päälle. Tänään olen menossa vasta viideksi, kun Salon kirkon tuomasmessu alkaa. Olen niin iloinen, kun kaikki osuu kohdilleen, musiikki soi, on niin hyvä olla, just tässä, ettei ole mikään kiire minnekään. Tänään tahdon ajatella, että elämä on hyvää, vaikka se on rankkaa. Joskus olen ajatellut sitäkin, että voi vitsi, kunpa minulla ei olisi Aspergeriä, olisin vähän normaalimpi, siis samanlainen kuin ne, jotka minua mollaavat. Tänään olen iloinen, että osaan olla jo aika hyvin, nyt nautitaan siitä, mitä on. Onneksi Aspergerin oireistoni on vähän lieventynyt, ettei se ole enää ihan niin näkyvä.